*

OskarViding

Jalkapallolla sekä monikulttuurisuutta että rasismia vastaan

Jalkapallo on nyt paljon tapetilla, eikä vähiten käynnissä olevien EM-kilpailujen takia. Lajia on myös perinteisesti käytetty keppihevosena monikulttuurisuuden kannattamiseen. Halutaan nähdä ja uskotella ihmille, että jalkapallo edesauttaa maahanmuuttajia kotoutumisessa siinä määrin, että monikulttuurisuus on rikkaus. Tämä väittämä on kuitenkin vain puoliksi totta. 

 

Monikulttuurisuutta vastustetaan lähinnä monien siihen liittyvien lieveilmiöiden takia. Maailmalta on aivan liikaa saanut lukea ISISIn harjoittamasta terrorismista viime aikoina, joka on kohdistunut kotimaammekin läheisyyteen. Myös moni jalkapallo-ottelu on joutunut ääri-islamin kohteeksi. Osa syynä voi nimenomaan olla juuri se, että jalkapallo sysää uskonnollista ajattelua siinä määrin taka-alalle, että missä vaan uskonnossa tietynlaiseen radikalisoitumiseen ja ääriliikkeeseen ei enää ole sillä tapaa yhteyksiä, halua ja kiinnostusta. Jalkapallo ottaa ison osan elämästä ja luo uudenlaiset ympäristöt. Tämä ympäristö auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Se auttaa myös sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriimme ja omaksumaan meidän keskeiset asiat. Ja näin pitääkin olla. Suomessa Palloliiton ja muiden keskeisten jalkapalloiluun vaikuttavien liittojen ja tahojen on pidettävä kiinni suomalaisesta kulttuuristamme. Tämä on avain siihen, että Suomen jalkapallomaajoukkuekin voi jatkossa nauttia maahanmuuttahjataustaisista pelaajista.

 

Usein on myös kirjoitettu jalkapallon poistavan maahanmuuttovastaisuutta. Tämä tosin toimii molempiin suuntiin. Jalkapallo luo ympäristön, jossa ei ole sijaa rasismille. Ei kantasuomalaisen ennakkoluuloiselle maahanmuuttajavihalle tai kantasuomalaisiin kohdistuvalle syrjinnälle maahanmuuttajien toimesta. Molemmat on rasismia, joita kuuluu vastustaa. Käytetään siis jalkapalloilun tarjoamaa mahdollisuutta ja sen luomaa yhteisöllisyyttä  syrjäytymisen kitkemiseen, hyvään kotouttamiseen ja terrorismin ennaltaehkäisyyn.

 

Tässä kohtaa on tietenkin selvää, ettei kaikki maahanmuuttajat voi oikein pelata jalkapalloa, vaikka siitä kovasti pitäisivätkin. Pitää siis muistaa, mitkä luovat ainutlaatuisen jalkapallo-ottelun. Siinä pelitapa, joukkueet ja yksilöt saavat vain osan tunnustuksesta. Ehkä jopa suurin ansio kuuluu kannattajatoiminnalle eli niin sanotulle katsomokulttuurille. Kannnattajat haluavat luoda puitteet ottelussa katsomoon, jossa omistaudutaan kannattamalleen seuralle antamalla itsestä kaiken. Tämä luo tiiviin ympäristön, jossa liikkuu paljon erilaisia ihmisiä eri lähtökohdista, taloustilanteista, elämäntilanteista ja kaikesta. Heitä ohjaa eteenpäin se isoin yhteinen tekijä; rakkaus samaa seuraa kohtaan. Monelle tämä kuulostaa absurdilta, mutta kun katsoo läheltä varsinkin HIFK:n ja HJK:n välisiä Stadin derbyjä ja Suomen jalkapallomaaotteluita, niin ymmärtää käytännössä, mistä kaikessa on kyse.

 

Kannattajatoimintaan ei kuitenkaan maahanmuuttajat ole juurikaan lähteneet mukaan. Suomen jalkapallomaajoukkueen otteluissa on muutamia maahanmuuttajia ajoittain pyörinyt, muttei merkittävästi muualla. Tämä olisi kuitenkin ympäristö, joka myös ehkäisee merkittävällä tapaa syrjäytymistä, luo yhtenäisyyttä kantaväestöön ja luo vahvaa pohjaa suomalaisen kulttuurin omaamiselle. Varsinkin kotimaamme jalkapallomaajoukkueen kannattajapiirit edistävät näissä vahvasti. Olisikin todella kummallista, jos Huuhkajat ei saisi tuntemaan maahanmuuttajia osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja tuntemaan jopa kansallismielistä henkeä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat